Liitteistyksen lyhyt oppimäärä

Liimatippaliite vai lehteen sidottu liite? Vai sittenkin irtoliite? Sen jälkeen, kun lehteen on päätetty sisällyttää liite, edessä on monia valintoja. Tässä olennaisimmat seikat liitteistyksestä.

Liitteitä on periaatteessa kolmenlaisia. Liimatippa- tai liimapisaraliite on luonnollinen valinta silloin, kun liite, esimerkiksi tuotenäyte, halutaan kiinnittää tiiviisti sivuun. Yksinkertaisin ja yleisin liite on irtoliite, joka, kuten nimikin kertoo, kulkee aikakauslehden mukana sisään pistettynä. Liite voidaan myös sitoa lehteen kiinni kahdellakin eri tavalla. Lisäksi uusia mahdollisuuksia liitteistämiseen antaa lehden pussitus eli kelmutus.

Muutama seikka on otettava huomioon kaikissa liitteistystavoissa. Ensinnäkin lehden koko määrää tietysti liitteen maksimimitat. Sidonta- ja liitteistystapa puolestaan vaikuttaa liitteen minimimittoihin. Liitepaikkojen lukumäärä riippuu lehden laajuudesta. Esimerkiksi satasivuisessa lehdessä liitepaikkoja voi olla yhdestä kolmeen riippuen siitä, ovatko sisusarkit 16-, 32- vai 48-sivuisia. Liitteiden ja tuotenäytteiden sopivuus koneelliseen tuotantoon kannattaa aina varmistaa painosta ja vaikka testata etukäteen. Liitettä suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon myös se, kuinka lehdet toimitetaan lukijoille. Esimerkiksi Postilla ja Rautakirjalla on omat ohjeensa lehtien koosta tai toimituksesta.

Näyte kotiin liimatipan avulla
Pientä liimatippaa tarvitaan usein silloin, kun lehden oheen halutaan pieni näyte tuotteesta, esimerkiksi meikkivoiteesta. Pussin sisältöä tulee olla kolmasosa sen pintaalasta eikä pussi saa sisältää ilmaa. Pussissa on oltava riittävän leveä sauma, josta imukuppi ja sidontalinjan alistusaseman naukkari saavat hyvän otteen. Pussin pitää myös kestää painetta, koska siihen kohdistuu sidontalinjan kolmikantaleikkurissa noin 2 000 kilon paino.

Liimatippaliite kiinnitetään ohuella liimaraidalla lehden sidonnan yhteydessä arkin päällimmäiselle sivulle. Kannen alle, sivulle 3, sitä ei voi sijoittaa. Liitteen sijaintiin lehdessä vaikuttavat lehden arkkien määrä, arkin laajuus ja arkkien keskinäinen järjestys. Liitteen sijaintia voidaan säädellä, vaikkakin kohdistustarkkuus on noin 5 mm suuntaan tai toiseen sekä korkeus- että sivusuunnassa.

Liitteen paino vaikuttaa suoraan paitsi mahdolliseen liitteistyksen onnistumiseen, myös sidontalinjan ajonopeuteen. Painavatkin liitteet saadaan kyllä lehden väliin, mutta ne saattavat pudota myöhemmin joko postissa tai lehtipisteessä. Myös kitka on tärkeä asia: jos liite on hyvin liukas esimerkiksi lakkauksen vuoksi, liimauksessa voi olla hankaluuksia. Irtoliite sijoitetaan paikalleen valmiiseen tuotteeseen sidontalinjan loppupäässä. Irtoliite sijoittuu määräämättömään kohtaan lehdessä - samassa lehdessä kuitenkin aina samaan väliin.

Myös irtoliitteessä on oltava selkä tai sauma, josta saa otteen ensin imukupilla ja sitten naukkarilla. Tämän jälkeen naukkarit vievät liitteen kaksien hihnaparien hihnaparien väliin, josta liite sujautetaan lehden väliin. Menetelmästä johtuen liitteessä ei voi olla läppää tai muuta sellaista osaa, joka törröttää "vastavirtaan".

Lisäksi huomioitavaa on lehden muu liitteistys. Jos tuotteessa on jo liimatippaliite, lehteen ei välttämättä saada irtoliitteitä. Tähän vaikuttavat liitteiden paksuus, lehden laajuus ja sidontatapa.

Kiinni rouhimalla tai stiftaamalla
Kun liite sidotaan kiinni lehteen, puhutaan joko rouhitusta tai stiftatusta liitteestä. Edellistä käytetään liimanidotussa, jälkimmäistä stiftatussa lehdessä.

Rouhittava liite sidotaan lehteen kuin mikä tahansa arkki. Siinä tulee olla työvarat eli rouhinta- ja leikkuuvarat, jotka vaihtelevat kirjapaino- ja tuotekohtaisesti. Rouhittava liite sijoitetaan lehdessä arkkien väliin eli se kilpailee samasta liitepaikasta kuin liimatippaliite. Etu- tai takakannen alle sitä ei suositella.

Myös stiftattu liite sidotaan kuin mikä tahansa arkki, mutta liimasidotusta liitteestä poiketen niin, että arkit tulevat sisäkkäin, jolloin liitteen paikka on vain keskiaukeamalla. Liite voidaan toki sitoa arkkien väliin, mutta silloin liitteen ensimmäinen puolisko on lehden alkuosassa ja jälkimmäinen lehden loppuosassa.

Aina, jos stiftattu liite on lehden kokoinen, naukkarivara liitteen takaosassa auttaa liitettävyyttä oleellisesti. Liite voi myös olla lisäkansi, joka sijaitsee lehden päällä. Sekä rouhittavat että stiftatut liitteet saattavat olla hyvinkin erikoisen muotoisia tai eksoottisista materiaaleista valmistettuja. Liite voi esimerkiksi olla stanssattu johonkin muotoon tai liite voi olla vaikkapa muovia. Näissäkin asioissa yksityiskohdat kannattaa jälleen varmistaa painotalon yhteyshenkilöltä.

Kelmutus lisää mahdollisuuksia
Kun lehti on sidottu ja liitteistetty, sitä voidaan jatkojalostaa vielä pakkauslinjalla. Mahdollista on esimerkiksi kahden lehden pussittaminen yhteen tai jonkin tuotenäytteen, esimerkiksi huulipunan, liittäminen lehden oheen. Yleensä liitteet laitetaan kelmuun lehden ulkopuolelle, mutta jos ne halutaan lehden sisään, myös tämä onnistuu pakkauslinjalla. Tämä siksi, että sidontalinjoilla lehden sisään laitetut liitteet saattavat vaikeuttaa pakkauslinjan käyttöä.
Pakkauslinjalla joko lehden tai kelmun päälle saa myös tarran. Paketin sisältöä tai tarjoushintaa voi markkinoida hyvinkin näkyvästi painamalla siitä viestin kelmuun.